Matka huipulle
Oletko sinä aina tiennyt suunnan, mihin mennä tai mikä sinusta tulee isona? Minä en ole. Olen kohta 50-vuotias, enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Jotkut tietävät sen jo lapsena ja ottavat oikeita askeleita pikkuhiljaa tavoittaakseen haaveensa. Minä en ole tiennyt. En oikeastaan ole koskaan edennyt päämäärätietoisesti tiettyyn suuntaan, vaikka olenkin määrätietoinen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämäni olisi ollut jotenkin kaaosmaista. Ei ollenkaan.
Mikä minusta tulee isona?
Onhan minulla toki haaveita ollut ja ne ovat myös toteutuneet. Tällä hetkellä elämässäni on paljon elementtejä, joita haluan säilyttää, mutta silti tuntuu, että olen välillä vähän hukassa, enkä tiedä, miltä tulevaisuuteni näyttää. Kun on suunta hukassa, sitä vaan haahuilee, eikä oikein saa mitään järkevää aikaiseksi. Arki pyörii ihan normaalisti, mutta tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa. Toisinaan huomaan, että en ole ihan tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta en osaa sanoittaa, mikä mättää.
Uskotko sattumaan tai kohtaloon? Minä uskon. Uskon myös siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Sattuma tai kohtalo puuttui peliin ja törmäsinkin keväällä ilmoitukseen, jossa haettiin vapaaehtoisia valmennukseen, jossa vähän pöyhittäisiin ajatuksiani ja kirkastettaisiin tavoiteittani. Sitähän minä juuri nyt kaipasin, joten ilmoittauduin innoissani mukaan valmennettavaksi. Se oli hyvä päätös!
Valmennuksen ansiosta tavoitteeni kirkastuivat ja olen jo lähempänä toteuttamassa haaveitani.
Valmennuksen ansiosta tavoitteeni kirkastuivat ja olen jo paljon lähempänä toteuttamassa haaveitani, kuin ennen valmennusta. Minulla ei siis ollut mitään ongelmaa, mutta halusin saada suunnan elämääni. Haluan siis korostaa, että valmennukseen osallistuvalla ei todellakaan tarvitse olla mitään ongelmaa! Tuohon valmennukseen kuului 4 tapaamista valmentajan kanssa, ne järjestettiin etänä. Tapaamisten aikana työstimme ajatuksiani pienin askelin. Valmentaja kyseli oikeita kysymyksiä. Hän ei neuvonut tai arvostellut. Hän sai minut itse oivaltamaan, kuka minä olen, mitä minä haluan, miksi minä haluan ja miten minä pääsen tavoitteeseeni. Ymmärsin, että haaveeni eivät toteudu, jos en sitoudu niihin ja tee konkreettisia toimenpiteitä niiden eteen. Jos esimerkiksi haluaisin, että minusta tulisi sujuvampi puhumaan englantia, minun on tehtävä asian eteen jotain. En voi vain odottaa, että kielitaitoni kehittyy. Englanninkielen oppiminen ei tapahdu itsestään ja ilman konkreettisia toimenpiteitä. Nämä konkreettiset toimenpiteet pilkotaan niin pieniksi, että ne on realistisia tavoittaa. Ne myös aikataulutetetaan ja niiden toteutumista seurataan. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää myös uskomusten tutkiskelua: mitkä uskomukset ovat mahdollisesti esteenä, mitkä taas voimistavat.
Valmentaja ohjaa valmennettavaa ottamaan oikeita askeleita, oikeaan suuntaan ja askel askeleelta toteuttamaan haave. Sitä on valmennus. Joskus muuten saatetaan sekoittaa valmennus ja terapia, ne ovat kuitenkin eri asia. Terapia keskittyy menneisyyteen, valmennus tulevaisuuteen. Usein myös kuvitellaan, että valmentajaa tarvitsevat kilpaurheilijat, jotka pyrkivät huipulle. Onhan se niinkin, mutta se ei ole koko totuus. Valmennuksen avulla jokainen meistä voi päästä huipulle, mutta se huippu on meillä jokaisella erilainen, samoin matka omalle huipullemme on meillä jokaisella erilainen.
Jokaisella meillä on oma huippumme ja matka sinne on erilainen
Koska sain itse valmennuksesta niin paljon iloa ja hyötyä, päätin kouluttautua itsekin valmentajaksi. Itseasiassa, psyykkiseksi valmentajaksi kouluttautuminen oli myös yksi konkreettisista toimenpiteistä, joita oma valmentajani auttoi minua tunnistamaan. Nyt se askel on jo niin konkreettinen, että olen parhaillaan kouluttautumassa psyykkiseksi valmentajaksi. Tämä on siis yksi askel lähemmäksi haavettani. Psyykkisenä valmentajana pystyn paremmin palvelemaan asiakkaitani ja jakaa hyvinvointia ympärilläni oleville ihmisille! Huippua!
Tulen jakamaan kokemuksiani psyykkisestä valmennuksesta blogissani, joten jos aihe kiinnostaa, pysy kuulolla!